Joskos nyt kolmannella loma viikolla on hetki jolloin en voi enää vältellä kirjoittamista, ulkona lämpötila on +5 ja sataa , tosin eilen lenkillä satoi hetken lunta :O Että tämmöiset loma kelit, no koitan ajatella positiivisesti että töihin ei tarvitse mennä. Tähän positiiviseen ajatteluun olen yrittänyt tietoisesti panostaa. Treenienkin kohdalla muistaa ensin käydä läpi hienosti menneet asiat ja sitten ei pilalle menneet/huonot vaan treenattavat sillä treenaaminenhan on hauskaa!

Kevään viimeisessä ringin tokokoulutuksessa saatiin palautetta Niinalta siitä että on selkeesti kehitytty tän kevään aikana :) siitä tuli hyvä mieli kun usein tuntuu siltä että mikään ei edisty. Varmasti sitä ei aina osaa ajatella että edistymistä tapahtuu pienissä osissa ja harvemmin tulee oikeen hyppäyksiä tai voiko mikän olla aivan valmis? Ylläpitokin on joskus haastavaa ja ainahan voi parantaa :) Ja pikkuhiljaa on suuniteltu reeneihin palkattomuutta ja kehään tuloja ja liikkeiden välejä ajatellen sitten joskus tulevia kisoja. Mä kun olen niin päättänyt että nyt ei hosuta vaan tehdään rauhassa ja kisoihin mennä sitten kun paketti rupeaa olemaan kassassa.

 Tällä hetkellä tokossa harmittaa itseä suuresti se että kimpatreeni mahdollisuuksia on aivan liian vähän. Ihmeen hyvin Hippa kuitenkin selvisi ringin reeneissä leikkipuiston vieressä :) Nyt lomalla kun työt eivät haittaisi harrastamista niin Hippasen juoksut ovat ollet kimppa reenaamisen esteenä. Joskos syksylle löytys joku sopiva kurssi tms jotta saisi häiriö treeniä.

Paimentamaankin on päästy, kerrankin kolme päivää putkeen kun oltiin kurssilla kolme päivää putkeen. Kouluttajana oli ruotsista Kicky Sinclair joka oli taitava,kannusta ja positiivinen kouluttaja. Tosin mun kielitaidolla ja olemattomalla paimennusanastolla tgarvittiin tulkkiakin onneksi sellainen oli paikalla, kiitokset Leila! Muut tilaisuuteen osallistuvat koirat olivat Hipan Hukka-veljeä lukuunottamatta tilakoiria ja yhdistelmistä joissa oli pääpaino paimennustyössä toisin kuin Hipan kohdalla mutta ei kaiken aina tarvitsekkaan olla helppoa, koitan ajatella positiiviseti että opin vaikeamman koiran kanssa enemmän :) Kovasti haluttas päästä työstämään paimennusjuttuja, mutta kun tarvis olla sopivat lampaat.

Hyrrän kanssa työstetään rallyjuttuja lenkillä pienissä erissä ja oppihan se ja tuo mulle nykyisin palloa oikein tyrkyttämällä takaisin :) ehkä mä olen oppinut leikkimään?! Senkin kanssa tarvitaisiin ratatreeniä eli sopiva ryhmä tarvis löytää jotta kisoja ees vois aatella.

Oma on käynyt muutamissa näyttelyissä ja saanut rusettia ja pokaalia eli mun ymmärryksen mukaan ollut kaunis :) Ja Oikku läpäisi kivakoira-testin ja on nyt ystäväkoira-harjoittelija. On se semmonen monitoimikoira.

Ja kun kaikissa lajeissa kaikki tuntuu olevan kiinni mun päästä niin aloitettiin porukalla Vapun henkisessä valmennuksessa, kun nuppi saadaan kuntoon kaikki käy kuin tanssi ;)

 Nuortenkoirien tokoringin treenit

29.3 Oli nuortenkoirien tokoringin koulutus Riihimäellä Vuorelan Lotan hallissa, kouluttamassa meitä oli Niina Manner ja Oili Huotari. Tämä koulutus oli yhteinen pohjoishäämeenpiirin kanssa joten paikalla oli tupla määrä koiria ohjaajineen. Etukäteen vähän hirvitti se että halli ei ole kovin suuri ja aina yhtäaikaa olisi treeniä suorittamassa toinenkin koira.
 Treeni aloitettiin kisamaisella treenillä, kaikille arvottiin kolme liikettä omasta kisaluokasta ja ne sitten suoritettiin kuten kisassa niin että kaksi koirakkoa teki omaa suoritustaan yhtaikaa ja sekaisin hallissa. Meille arpa heitti liikeiksi seuraamisen, liikkeestä maahan menon ja luoksetulon. Hieman oli keskittymis vaikeuksia seuruussa kun toinen koirakko otti vastaan luoksetuloa. Mutta vaikka keskittymisvaikeudet saivatkin seuruu paikan vähän seilaamaan ja kontaktin tippumaan ei Hippa ollut aikeissa karata. Luoksetulossa sitten muu sujui hyvin paetsi että perusasnto unohtui koiralta kun oli "pakko" mennä tutkimaan aksa välineistöä jota oli pinottu seinän viereen.
Kisamaisten jälkeen jatkettiin häiriötreeneillä, paikalla makuuta ja kaukoja. Paikalla olo sujui meiltä paremmin, tosin sitähän tehty aivan liian vähän. Ongelma ei Hipalle suinkaan ole muut koirat vaan se että se on tylsää ja kun on tylsää helposti alkaa vinkua tai haukkua komentaakseen minua :( Nyt ei esiintynyt kuin vinkumista, josta olen komentanut murinalla. Kaukojen teko häiriössä oli meille vielä hurjan vaikeaa kunneivat kaikki vaihdot ole edes valmiita eikä niitä juurikaan ole häiriössä tehty.
Yksilövuorolla tehtiin ohjatun suuntia ja noutoa niihin saatiinkin hyviä neuvoja. Olisikin mahdollisuus viikottain päästä tekemään häiriössä treenejä niin tämä varmaan etenisikin.
Tässä muutama kuva treenipäivältä, kiitokset kuvista Tuuli Oksalahti!

Pitkästä aikaa

Paljon on tapahtunut

Miksiköhän nämä kirjalliset hommat on mulle "vaikeita" tai siis aina löytyy jotakin tärkeämpää ja parempaa tekemistä? Mutta yritetän nyt jälleen :) Mutta siis yhtä kaikki paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen.

Meille muutti pikkuinen schipperke tyttö Oma Ilonan kauan odottuksi aivan omaksi koiraksi.
Tarkan harkinnan jälkeen päädyttiin tähän Riemukas-kennelin yhdistelmään ja malttamattomina varrottiin että syntyykö meille sopiva pentu. Pentueeseen syntyikin sitten kaksi urosta ja kaksi narttua joista sitten meille valikoitui Riemukas Pikku Piina joka oli pentueen suurin ja päättäväisin. Hienosti tämä pieni mutiainen on sopeutunut laumaan reippaan ja päättäväisen luonteensa ansiosta ei ilmeisesti huomaa itse että on varreltaan melko vähäinen :) Minä eli siis "mummu" olen aivan myyty ja mummun ominaisuudessa saankin vain nauttia pikku söpöläisestä Ilonan tehdessä kasvatustyön.

Hippa ja minut hyväksyttiin syksyllä koetilaisuuden jälkeen Etelä-hämeen kennelpiirin nuorten koirien rinkiin vaikkemme vielä kisatasoa olekkaan (hiljaa hyvää tulee). Tämä on todella hieno tilaisuus saada koulutusta suomen huipuilta. Muutamassa ringin koulutuksessa olemme jo ehtineet käydä joulukuussa Sirke Viitasen treenattavana ja Niina Mannerin tammikuulla. Kovasti olin tyytyväinen Hipan asenteeseen ja keskittymiseen vieraassa seurassa ja hallissa. Oman jännittämisen kanssakin pärjäsin melko hienosti.

Paimennusta on myöskin jatkettu vaikka meinasin jo aivan heittää hanskat tiskiin kun mun aina kuuliainen ja kiltti Hippanen olikin yllättäen itsepintainen ja varma siitä että hän tietää paimennuksesta kaiken ja toimii niiden mukaan. Eli tällä alalla on sitten jouduttu keskustelemaan aivan perkelein saako Hippa toteuttaa omia visioitaan vai pitäisikö joskus kunnella minuakin jolla ei aina ole kovinkaan selviä visioita tässä lajissa. Mutta kovettamalla itseni vaatimaan tottelemista ja Kaisan hyvillä neuvoilla olemme edistyneet :) Kiitoksia kuuluu myös Sannalle ja Dänille joiden luona olemme saaneet harjoitella paimennusta.

Hyrrä on hiljaksiin kisannut rallyssa ja nyt on osallistumisoikeus mestariluokkaan saavutettu kolmella voittajaluokan kisalla joista kaksi on olleet muualla kuin kotihallissa. Tästä voi olla todella tyytyväinen sillä säänöllistä treenaamista lajissa ei ole missään ryhmässä päästy tekemään koko viime vuoden aikana. Nyt kevät kaudella päästään taas loimaalla kausiryhmään ja Annin oppiin niin varmasti taas edistytään. Tai mähän meistä se ongelma olen Annin sanoin sillä viimeisessä kisassa voitto meni oman kämmini takia...käännyin siis väärään suuntaan :D Hyrrän hoitaessa oman osuutensa oikein hienosti.

Siru täyttää pian kymmenen vuotta eikä kyllä vaikuta vanhalta koiralta vielä, ei ole harmaantunut ja hienosti pärjää perusairauksiensa kanssa. Joulukuun alussa tosin poistettiin poskesta kasvain joka onneksi osoittautui melko vaarattomaksi rasvakasvaimeksi.

Hajukurssi

Lauantaina 6.4 olimme loimaalla hajukoulutuksessa jota oli pitämässä Liisa Pennanen ja koira esimerkkinä toimi Emma corgi. Paljon tuli mielenkiintoista asiaa aivan koiran ja ihmisen hajuaistien vertailusta alkaen. Mielenkiintoista oli myös tuo pelkän hajun ilmaisu ja sen huomioon otaminen etsintä työssä. Koska haju voi olla muualla kuin me "huononenäiset" luulemme olevan ja ilmaisun mietintä siltä kannalta myös että etsittävä kohde ei ole koiran ulottuvilla esmes tuotavaksi.

Liikkeelle lähdettiin teen hajun etsimisestä niin että teräksiseen suolasirottimeen laitettiin avattu teepussi ja annettiin koiran haistella kädessä olevaa purkkia palkiten aina kuonokosketuksesta purkin päälle. Tästä edettiin samaan purkki lattialla ja sitten vähän piilossa ja lopulta purkki kunnolla piilossa. Näin alkuvaiheessa koira sai aina nähdä että purkki viedään piiloon.
Hippa lähti hienosti tarjoamaan kuonokosketusta purkin päälle saaden myös palkkion sinne. Mielestäni Hippa ei varsinaisesti haistanut vaan vaan teki kosketusta. Mutta Liisan mukaan tämä ei ole tässä vaiheessa ongelma sillä palkkio purkin koskettamisesta yhdistyy purkista tulevaan teen hajuun. Hippa etsi lopuksi todella sinnikäästi hallin aksapuolen koko sivun mitalta esteiden joukosta purkkia, löydettyään maahan menolla ilmaisu ei meinannut onnistua vaikka lähellä lattialla tarjosikin sitä hienosti. Odotti varmasti niin kovasti palkkiota kovan työn jälkeen ja oli löydöstän kovasti innoissaan.Hienosti toi pentunen vaan käyttää nenäänsä ja nauttiikin siitä vielä kovasti.

Kurssin oppeja voi soveltaa ja hyödyntää varmasti niin tunnarissa kuin pk-puolellakin. Kunhan vaan treeni into taas löytyy. Ajan puute ja työärsytys kun tuntuu vieneen ne kokonaan.

Rallytokoa

Lauantaina olimme rallytoko-kisoissa Loimaalla Hyrrä ja minä avoimessaluokassa ja Ilona Oikun kanssa alokasluokassa. Radat olivat lyhyet ja suora viivaiset, minäkään en eksynyt niin kuin edellisssä kisoissa tämä oikea ja vasen kun eivät ole niin helppoja.
Hyrrä onnistui omalla radallaan hienosti yhtään virhettä kaveri ei tehnyt :) Joten korjattavaa löytyi ainoastaan minun ohjaamisestani, 2* -3 ohjaaja virhe olivat kumartelusta koiran eteen tuloissa. Ison koiran ei vain ole aivan helppoa siirtyä sivulta suoraan eteen. Tätä tekniikkaa pitää vielä hioa. Toinen missä oli parantamisen varaa olivat liian vähät kehut radalla, loppu palkkaus onnistui mutten muistanut käyttää palkkiosana. Erityisen mukavaa oli että eka kertaa saimme kisoissa tehdä koiran pyörahdyksen sivulla seuraamisen aikana ja se onnistui hienosti. Hyrrälle tältä radalta siiis 94p/100 sijoitus oli 1. ja palkkarissa siis RTK2 Seuraavaksi saadaankin haasteita voittajaluokassa oikeanpuolen seuraamisissa ja käänöksissä. Kyllä rally vaan on niin Hyrrän laji se kun pystyy tasaiseen ja tarkkaan suorittamiseen :)
Ilonan ja Oikun rata onnistui ihan nappiin 92p/100. Ilona muisti oikeat käskyt ja koirakin toimi vallan mallikaasti. Erityisen ihanaa oli katsella Oikun hännän heilutusta radalla.
Jatkoa jatellen mietityttää lajin virallistuminen ensi vuonna. Miten käy jo saavutettujen tulosten ruotsin puolellahan kaikkien tulosten kerääminen oli aloitettava alusta. Tuon toteutus kuulostaa vaan aivan mahdottomalta sillä kisoja ei kuitenkaan ole niin hirveästi ja alo-luokat paisuisivat entisestään. Sillä lajin virallistaminen sa varmasti varsinkin noihin alempiin luokkiin lisää" tittelin metsästäjiä "ainakin tokokilpailijoista.Järkevää ehkä oli esim se että ne joilla jo on oikeus johonkin tiettyyn luokkaan voisivat siirtyä jo saavuttamaansa luokaan yhdellä hyväksytyllä tuloksella. Tai että koulutus tunnuksia ennen virallistamista ei hyväksyttäisi vaan vasta sen jälkeen tulleet mutta kilpailuluokka säilyisi samana. No aika näyttää miten tässä käy.

Alussa

Jo pitkään olin harkinnut blogin aloittamaista, itse kun seuraan aktiivisesti useampaakin blogia. Toteutukseen sain kaivattua apua tyttäreltäni joka on taitavampi tälläisissa asioissa. Aika näyttää miten tämä kirjoittaminen lähtee käyntiin, valtaosin varmasti on luvassa pohdintoja treeneistä koirien kanssa mutta myös muuten elämästä.
Alussa on myöskin paimennus uramme Hipan kanssa. Syksy käytiin aina vähän väliä ihastelemassa lampaita mutta koira päivitykset eivät olleet vielä saapuneet. Mutta helmikuun alussa osallistuimme Kaisa Hilskan paimennuspäivään Kemiön Brusabyssä. Siellä oli paimennettavana sekä nautoja että lampaita. Ja niin vain oli Hipan vietti valmistunut ja päivitykset saapuneet.
 Koska ohjaaja on aivan untuvikko tällä paimennuksen saralla vietiin ohjaajaa aivan kädestä pitäen. Koiralla tuntui olevan huomattavasti jalostuneempi käsitys paimennuksesta ja ohjaakin kehittyy. Nyt kolmannella paimennus kerralla Hippa ei olisi halunnut jättäää lampaita ollenkaan kun aiemmin tuli aina kiltisti käskystä luokse. Paimennus on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi. On se vaan niin erilaistya kuin muut harrastamani lajit. Paimennuksessa kun ei palkata palloin ja makkaroin vaan koira palkkaantuu itse paimentamisesta.
Myös Hyrrän ja Hipan uudesta luottamuksellisesta ystävyydestä olen erittäin onnellinen. Hyrrällä kun ei kovinkaan montaa ystävää ole ja viihtyykin hyvin ilman koiraseuraa. Mutta nyt olen lenkittänyt Hyrrän ja Hipan yhdessä viime viikkoina ja heillä on ollut hulvattoman hauskaa juostessa ja painiessa, hymy on ollut siis huulilla talvisilla lenkeillä.