Hajukurssi

Lauantaina 6.4 olimme loimaalla hajukoulutuksessa jota oli pitämässä Liisa Pennanen ja koira esimerkkinä toimi Emma corgi. Paljon tuli mielenkiintoista asiaa aivan koiran ja ihmisen hajuaistien vertailusta alkaen. Mielenkiintoista oli myös tuo pelkän hajun ilmaisu ja sen huomioon otaminen etsintä työssä. Koska haju voi olla muualla kuin me "huononenäiset" luulemme olevan ja ilmaisun mietintä siltä kannalta myös että etsittävä kohde ei ole koiran ulottuvilla esmes tuotavaksi.

Liikkeelle lähdettiin teen hajun etsimisestä niin että teräksiseen suolasirottimeen laitettiin avattu teepussi ja annettiin koiran haistella kädessä olevaa purkkia palkiten aina kuonokosketuksesta purkin päälle. Tästä edettiin samaan purkki lattialla ja sitten vähän piilossa ja lopulta purkki kunnolla piilossa. Näin alkuvaiheessa koira sai aina nähdä että purkki viedään piiloon.
Hippa lähti hienosti tarjoamaan kuonokosketusta purkin päälle saaden myös palkkion sinne. Mielestäni Hippa ei varsinaisesti haistanut vaan vaan teki kosketusta. Mutta Liisan mukaan tämä ei ole tässä vaiheessa ongelma sillä palkkio purkin koskettamisesta yhdistyy purkista tulevaan teen hajuun. Hippa etsi lopuksi todella sinnikäästi hallin aksapuolen koko sivun mitalta esteiden joukosta purkkia, löydettyään maahan menolla ilmaisu ei meinannut onnistua vaikka lähellä lattialla tarjosikin sitä hienosti. Odotti varmasti niin kovasti palkkiota kovan työn jälkeen ja oli löydöstän kovasti innoissaan.Hienosti toi pentunen vaan käyttää nenäänsä ja nauttiikin siitä vielä kovasti.

Kurssin oppeja voi soveltaa ja hyödyntää varmasti niin tunnarissa kuin pk-puolellakin. Kunhan vaan treeni into taas löytyy. Ajan puute ja työärsytys kun tuntuu vieneen ne kokonaan.

Rallytokoa

Lauantaina olimme rallytoko-kisoissa Loimaalla Hyrrä ja minä avoimessaluokassa ja Ilona Oikun kanssa alokasluokassa. Radat olivat lyhyet ja suora viivaiset, minäkään en eksynyt niin kuin edellisssä kisoissa tämä oikea ja vasen kun eivät ole niin helppoja.
Hyrrä onnistui omalla radallaan hienosti yhtään virhettä kaveri ei tehnyt :) Joten korjattavaa löytyi ainoastaan minun ohjaamisestani, 2* -3 ohjaaja virhe olivat kumartelusta koiran eteen tuloissa. Ison koiran ei vain ole aivan helppoa siirtyä sivulta suoraan eteen. Tätä tekniikkaa pitää vielä hioa. Toinen missä oli parantamisen varaa olivat liian vähät kehut radalla, loppu palkkaus onnistui mutten muistanut käyttää palkkiosana. Erityisen mukavaa oli että eka kertaa saimme kisoissa tehdä koiran pyörahdyksen sivulla seuraamisen aikana ja se onnistui hienosti. Hyrrälle tältä radalta siiis 94p/100 sijoitus oli 1. ja palkkarissa siis RTK2 Seuraavaksi saadaankin haasteita voittajaluokassa oikeanpuolen seuraamisissa ja käänöksissä. Kyllä rally vaan on niin Hyrrän laji se kun pystyy tasaiseen ja tarkkaan suorittamiseen :)
Ilonan ja Oikun rata onnistui ihan nappiin 92p/100. Ilona muisti oikeat käskyt ja koirakin toimi vallan mallikaasti. Erityisen ihanaa oli katsella Oikun hännän heilutusta radalla.
Jatkoa jatellen mietityttää lajin virallistuminen ensi vuonna. Miten käy jo saavutettujen tulosten ruotsin puolellahan kaikkien tulosten kerääminen oli aloitettava alusta. Tuon toteutus kuulostaa vaan aivan mahdottomalta sillä kisoja ei kuitenkaan ole niin hirveästi ja alo-luokat paisuisivat entisestään. Sillä lajin virallistaminen sa varmasti varsinkin noihin alempiin luokkiin lisää" tittelin metsästäjiä "ainakin tokokilpailijoista.Järkevää ehkä oli esim se että ne joilla jo on oikeus johonkin tiettyyn luokkaan voisivat siirtyä jo saavuttamaansa luokaan yhdellä hyväksytyllä tuloksella. Tai että koulutus tunnuksia ennen virallistamista ei hyväksyttäisi vaan vasta sen jälkeen tulleet mutta kilpailuluokka säilyisi samana. No aika näyttää miten tässä käy.

Alussa

Jo pitkään olin harkinnut blogin aloittamaista, itse kun seuraan aktiivisesti useampaakin blogia. Toteutukseen sain kaivattua apua tyttäreltäni joka on taitavampi tälläisissa asioissa. Aika näyttää miten tämä kirjoittaminen lähtee käyntiin, valtaosin varmasti on luvassa pohdintoja treeneistä koirien kanssa mutta myös muuten elämästä.
Alussa on myöskin paimennus uramme Hipan kanssa. Syksy käytiin aina vähän väliä ihastelemassa lampaita mutta koira päivitykset eivät olleet vielä saapuneet. Mutta helmikuun alussa osallistuimme Kaisa Hilskan paimennuspäivään Kemiön Brusabyssä. Siellä oli paimennettavana sekä nautoja että lampaita. Ja niin vain oli Hipan vietti valmistunut ja päivitykset saapuneet.
 Koska ohjaaja on aivan untuvikko tällä paimennuksen saralla vietiin ohjaajaa aivan kädestä pitäen. Koiralla tuntui olevan huomattavasti jalostuneempi käsitys paimennuksesta ja ohjaakin kehittyy. Nyt kolmannella paimennus kerralla Hippa ei olisi halunnut jättäää lampaita ollenkaan kun aiemmin tuli aina kiltisti käskystä luokse. Paimennus on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi. On se vaan niin erilaistya kuin muut harrastamani lajit. Paimennuksessa kun ei palkata palloin ja makkaroin vaan koira palkkaantuu itse paimentamisesta.
Myös Hyrrän ja Hipan uudesta luottamuksellisesta ystävyydestä olen erittäin onnellinen. Hyrrällä kun ei kovinkaan montaa ystävää ole ja viihtyykin hyvin ilman koiraseuraa. Mutta nyt olen lenkittänyt Hyrrän ja Hipan yhdessä viime viikkoina ja heillä on ollut hulvattoman hauskaa juostessa ja painiessa, hymy on ollut siis huulilla talvisilla lenkeillä.